Mitä
on elämä?
mitä on elämä
muuta kuin
päivien
kuluttamista,
tuntien
täyttämistä,
minuuttien
murentamista
unohdan
hetket, jotka
haluaisin
muistaa
muistan
hetket, jotka
haluaisin
unohtaa
mitä on elämä
muuta kuin
kuvitelmaa
elämisestä,
haaveilua sen
hedelmistä,
takertumista
luuloihin
yritän
kuluttaa aikaa
jota ei ole,
yritän keksiä
tekemistä
jolla ei ole
tarkoitusta
mitä on elämä
muuta kuin
näyttelemistä
vieraalla
estradilla,
monologeja,
papukaijasyndroomaa
teen suuria
tyhjästä,
huudan tyhjiä
sanoja
teen pieniä
suurista,
itken katkeria
kyyneleitä
mitä on elämä
muuta kuin
sen
tajuamista, ettet tajua mitään,
et koskaan,
että olet yksin,
että olet
hukassa, kadonnut
elämään,
joka ei anna
vastauksia;
koskaan
mitä on elämä
muuta kuin
olemista
elossa,
mitä muuta
kuin kulkemista
kohti kuolemaa
mitä on
kuolema?
Elämä on
kummallinen asia. Se hämmentää enemmän kuin tuo vastauksia.
Eräänä päivänä elämäsi voi olla siinä vaiheessa, että kysyt
vain kysymyksiä. Ja ne kysymykset ovat suuria, niin vaikeita, ettei
niihin vastauksia löydy. Vastaukset pienempiinkin elämän
kysymyksiin voivat olla jossain kaukana ja hyvin syvällä.Silloin
mieleesi voi tulla, että niitä ei ehkä olekaan tai jos onkin, ne
ovat valhetta tai harhakuvitelmia. Mietit vain miksi-kysymyksiä ja
koet hyvin ristiriitaisia tunteita.
Kadotan
ja löydän
samaan aikaan;
olen onnea
tulvillaan,
ja surun
saartama
samaan aikaan;
näen taas
vähemmän,
ja tunnen
enemmän
samaan aikaan;
elän -
kuoleman
taluttaessa
minua
samaan aikaan;
kadotan ja
löydän
on kai
suunniteltua
päättämättömyyttä
kantaa
vastakohtien
viisautta
sylissään
samaan aikaan
Lähde matkalle
kadottamaan ja löytämään. Lähde ihmettelemään kanssani elämän
iki-ihanuutta ja toisaalta sen ajoittaista kurjuutta.Vastakohdissa me
kohtaamme parhaiten molempien puolien todellisen arvon. Katsokaamme
elämämme vaakaa rehellisesti, ja antakaamme oman itsemme päättää,
kummalle puolelle vaaka kallistuu. Toisella puolella asuvat unelmat
ja toisella puolella katkeruus ja alistuminen.
Joskus ihminen
tuijottaa eteensä nähden vain yhden näkymän. Joka aamu se avautuu
eteen samanlaisena, teki ihmisparka sitten mitä hyvänsä nähdäkseen
toisin. Tuo näkymä ei olekaan enää mikään kiiltokuva, vaan se
on kyyninen ja pelottava, tyhjä ja väsyttävä.
Kuva
en minä
ymmärrä elämää
en käsitä
kysymyksiä
en tiedä
vastauksia
en minä tunne
sinua
etkä sinä
tunne minua
olemme
muukalaisia
olen
käpertynyt kipuuni
rakastunut
tuskaani
toistuvaan
alamäkeeni
kun en ymmärrä
elämää
en halua
pysähtyä kokemaan
en halua
uskaltaa
olen
jähmettynyt pelkooni
liittoutunut
uskooni
sen varmaan
tietoon toivottomuudesta
en halua nähdä
muuta
en halua
nousta ylös maasta
en halua koska
en usko
kenellä on
avaimet
kenellä kynä
ja paperia
kuka piirtää
uuden kuvan
ei ainakaan
se, joka luulee
vieläkin,
että yksi kuva
kertoo enemmän
kuin
tuhat sanaa
Yksi kuva kertoo
paljon. Ikäväkin kuva pälpättää monenlaista ahdistavia asioita
tuhansin eri sanakääntein vahvistaen itseään aina vain enemmän
ja enemmän. Yhteen kuvaan ja näkymään jämähtäminen on silti
petollista.
Kysy itseltäsi,
onko sinun edessäsi oleva kuva ajan kuluessa jo haalistunut ja
menettänyt kirkkaimmat värinsä, vai oliko se jo alun pitäen ollut
yli- tai alivalottunut. Olisiko aika tehdä uusi kuva? Sellainen
kuva, joka sopii tähän hetkeen, kertoo sisimmästäsi enemmän.
Haluatko nähdä
tänään toisin? Haluatko luoda uuden unelman vai nostaa sen
unohtuneen esiin sielusi vintiltä, jonne säilöit sen mielestäsi
liian hauraana käyttöön otettavaksi?
Onko sinulla
riittävästi rohkeutta ottaa vastaan ne asiat, jotka auttavat uuden
kuvan piirtämisessä ja uuden, raikkaan unelman luomisessa.
Olisitko itse tuo
kuva? Uskallatko katsoa sisällesi ja palata menneeseen vain
todetaksesi, että on aika uudelle?
Paluu
huomasin äsken
että noissa
vanhoissa
rainoissa
en liiku
mihinkään
silloin tuntui
oikealta
pysähtyä
spiraalin keskelle
ja antaa
kaiken kulkea viuhuen ohi
nyt olen
oppinut pysäyttämään filmin
katsoakseni
sitä tarkemmin
kuva kuvalta
luulen että
minun on palattava
vielä
takaisin
opeteltava
tarttumaan kuvien liikkeeseen
siihen jonka
uskoin
vievän liian
kauas
miksi pelata
kuvapelejä
ja rakentaa
niistä pyramideja
vain
huomatakseen
olevansa
niiden vanki
miksi ei itse
olisi
tuo liikkuva
kuva
aina perillä
siinä kohdassa
missä ikinä
onkin
Lähde kanssani
tälle unelman etsintämatkalle ja ole elävä kuva. Piipahda
menneessä tovi, mutta älä jää sinne asumaan. Anna menneen kertoa
sinulle se, mikä oli hyvää ja mikä on syytä jättää pois
tulevalta matkalta.
Menneellä on
sanoma ja opetus, tulevaisuudella toivo ja unelma. Kun kuuntelet
noita kahta, löydät nykyhetken, jossa voit tehdä konkreettisesti
asioita itsesi parhaaksi unelmaasi seuraten. Opit tietämään, mitä
sinä haluat ja kuka sinä oikein oletkaan.
Olet ehkä kokenut
olevasi kuivassa ja karussa erämaassa. Mikään ei kosketa, mikään
ei puhuttele eikä anna toivoa. Odotat kuitenkin virvoittavaa
sadetta. Tiedät jostain salatusta syystä, että sade tulee,
ennemmin tai myöhemmin. Sisälläsi on pienen pieni uskon kipinä.
Joinain päivinä
saatat olla rohkea ja toivoa jopa kivunkin uhalla muutosta. Et jaksa
enää pelätä muutoksen aiheuttamaa hämmennystä tai epävarmuutta.
Olisitpa
se sade
ole
rankkasateeni
ole tulviva
vesi
sieluni
erämaassa
ei haittaa
vaikka sateesi
satuttaisi
halkeillutta
pintaani
kivusta kasvaa
uutta elämää
tiedäthän...
olisitko
rankkasateeni
herättäisit
minut
elämään
sataisit
sitkeästi
sitä
tarvitsen
kunnes
pehmennyt sieluni
antaa
auringon
hyväillä
rakkauden
ruusut
kasvamaan
Olet jo kärsinyt
niin paljon, että kykenet ottamaan vastaan kasvuvoimaa kivunkin
uhalla.
Alat olla niin
lähellä kuoleman kutsua ja läheisyyttä sisäisesti, että sitä
voidaan kutsua luopumiseksi - kaikesta. Luovut suojaamasta itseäsi
kasvulta, siltä kipeältä prosessilta, jossa joudut kääntymään
itsesi puoleen ja katsomaan rehellisesti itsesi sisään.
Se on hyvä
lähtökohta uudelle. Sillä ilman luopumista mitään uutta ei voi
tulla tilalle. Luopuminen tai siihen valmistautuminen on äärettömän
raskasta. Taistelu ja lopulta antautuminen voi tuottaa tilan, jossa
voimasi ovat minimaalisen pienet.
Väsymys
tämä väsymys
tappaa taas
ajanhetket
mataa tai kiitää pois
osaamatta
päättää nopeudestaan
näinä
päivinä
minuuttien
massavaellus
läpi ahtaiden
huoneiden
pullistaa
seinistä kuperat pallot
räjähtämispisteessä
olevat
sekunnit
karkaavat käsistäni
nauravat
ikkunanpuitteissa
ulos
mennessään
ja minä
haron
tyhjiä
tunteja kokoon
Et jaksa tai ehdi,
vaikka niin kovasti yritätkin, tehdä elämästäsi
tarkoituksellista, etkä edes tiedä, mitä tarkoittaa
”tarkoituksellisuus” tai miten siihen päästään. Yrität
tarttua ohikiitäviin sekunteihin ja elää hetkessä, mutta mitään
ei tunnu tapahtuvan.
Välillä tunnut
hukkaavan viikkoja elämästäsi jonnekin tyhjyyteen, unohtaen lähes
kokonaan, mitä ne pitivät sisällään. Aika valuu sormiesi lomitse
kuin autiomaan ohuenohut hiekka.
Mietit yhä
uudelleen ja uudelleen miksi olet olemassa, mihin olet menossa, mitä
tämä kaikki oikeastaan on. Onko sinulla mitään merkitystä tässä
maailmankaikkeuden kokonaisuudessa, tai edes tässä yhteisössä
jossa elät?
Kuka oikein olet ja
mistä tulet?
Ihmisen
arvo
ihmisen
merkitys ja arvo
kysymys
vaikea, mulleko
no kun en
löydä ulkoa
vielä
vähemmän sisältä
tuuleltako
pitää tahtoa
keijuilta
kyynelehtiä
tähdiltäkö
tilata vai
kuulta
kumartaen anoa
vai liekö tuo
näkymätön
sielulle
unohdetulle
elämän
kivettämälle
toivonsa
hylkäämälle
rakkauden
silmät
siis lainatkaa
mulle
Lainasilmät -
mistä niitä saa? Kirjastosta? Vai saako niitä lainaksi torilta,
iloisen kalakauppiaan kalojen ohessa? Asuvatko ne tuon vastapäätä
istuvan ihmisen hyväksyvässä ja toivorikkaassa katseessa? Vai
tulevatko ne kenties kaupanpäällisinä kauniin ja koskettavan
musiikin mukana?
Rakkauden
lainasilmillä sinulla on tilaisuus kurkistaa sieluusi ulkopuolisen
silmin. Ja eräänä ihmeellisenä päivänä näet jotain uutta ja
arvokasta itsessäsi ihan itse.
Tarvitsemme joskus
rakkauden lainasilmiä, jotta pystyisimme avaamaan omamme.
Mutta vielä on
paljon oivallettavaa rankkasadetta odottavalle, kivettyneelle ja
kuivalle sielulle. Olet tottunut rankaisemaan itseäsi kiittämisen
sijaan. Sielussasi raivoava sisällissota on huipputasoa.
Noitavaino
helvetin
lieskat hivelevät
jalkateriäni
kirvelevä
kipu muistuttaa
pahuudestani
ei
kyynelmereni
tätä roviota
sammuta
ei totuuteni
tätä tulta
taltuta
säälimätön
noitavaino
sielussani
armahtaja
selkänsä
kääntänyt
korvansa
sulkenut
Kuka on sinun
armahtajasi? Onko se tuo naapurin hyvin menestyvä, kaunis rouva, tai
tuo pelottava esimiehesi, jolle mikään ei tunnu riittävän. Onko
armahtajasi masennusta tuottava äitisi, jonka tuskiin olet
uppoutunut korviasi myöten? Vai kenties elämänkumppanisi, joka
alkaa jo kyllästyä sinuun ja sinun saamattomuuteesi.
Ei, kyllä
armahtajasi asuu muussa osoitteessa. Osoite voisi olla vaikkapa:
Sielu Salainen, Omantunnonkatu 1, Anteeksianto. Luulen, että jos
tuohon osoitteeseen osaa ja uskaltaa kulkea, voi löytää avun.
Mutta aika moni
meistä suunnistaa syyllisyyden ja syyllistämisen maassa,
piikkipensaiden keskellä, ilman otsalamppua.
Syyttäminen on
helppoa ja perustuu usein oletuksiin ja vanhoihin käsityksiin.
Syyttäjä
"ei ole
tarkoitus syyllistää
mutta kun sinä
sitä
ja sinä
tätä…"
en ymmärrä
tuollaista lausetta
joka vesittää
itsensä
ennen kuin
on edes
kunnolla alkanut
sitä paitsi
oletukset
tulevat kalliiksi elämässä
maksavat
mielenrauhan
joskus myös
rakkauden
Emme ymmärrä
syyllistävämme, mutta usein käännämme epäonnemme muiden syyksi
tai sitten syyllistämme itsemme. Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä.
Luulemme tietävämme
toisten ajatukset ja tarkoitusperät joskus ihmeellisen kirkkaasti.
Miten se on mahdollista, kun emme omistakaan tunteistamme ole aina
selvillä.
Olisiko kyseessä
kyvyttömyys hyväksyä epävarmuus ja hauraus, joka seuraa meitä
läpi elämämme?
Oletukset, luulot
ja niitä seuraavat vaatimukset pilaavat todellisen näkemisen
mahdollisuuden. Niiden hintana saattaa olla jopa rakkauden menetys,
niin itseämme kuin myös toisia kohtaan.
Omahyväinen
ei sinusta ole
minua kantamaan
senttiäkään
vedät minua
perässäsi
jaloista
laahaten
pääni
lyödessä asfalttiin
yhä uudelleen
vahvuutesi
sokaisemana
ja luulojesi
orjana
tiedät
paremmin miten pitää elää
ja saa tuntea
kuljet
korkealla, liian korkealla
minulle
kärsin
käsivartesi puristuksesta
omahyväisyytesi
kainalossa
tahdon
mieluummin ryömiä
Meidän
omahyväisyytemme saa toiset ihmiset helposti ryömimään
ympärillämme. He eivät halua joutua kylmään kainaloomme, siksi
he mieluummin pysyttelevät poissa näköpiiristämme ollen
mahdollisimman äänettömiä.
Jotkut rohkeat
poistuvat paikalta kokonaan ryömimisen sijasta. He jättävät
meidät ihmettelemään yksinäisyyttämme ”hyvyydestämme”
huolimatta.
Jokainen meistä on
välillä omahyväinen. Tuokin ominaisuus kuuluu osana itsetuntonsa
kanssa kamppailevalle ihmiselle.
Joskus on vain niin
rauhoittavaa luulla tietävänsä asiat paremmin kuin jotkut muut
kanssakulkijat. Se antaa varman ja hyvän tunteen omalle egolle,
hetkeksi.
Mutta olisiko aika
herätä. Nähdä ympärillään ja varsinkin itsessään se
piilotettu osa rehellisin silmin, ilman turhaa syyllistämistä.
Vain nähdä ja
ottaa vastuu.
Vinksottava
ratas
on niin
helppoa olla löytämättä sitä
mikä puuttuu
kaikesta
ja sitten kun
sen näkee
sitä on niin
vaikea tunnistaa
miksikään
tärkeäksi
se on se
vinksottava ratas
näkymätön
kolmas pyörä
joka heiluttaa
vain hiukan
selkeää
tottumusta
ei se ole
mitään tärkeää
ei kulissien
kolina
hiljalleen
huojuvat seinät
kuuroja ja
sokeita häiritse
On helpompaa olla
näkemättä kuin nähdä, sillä näkeminen ja kuuleminen vaatii
toimenpiteitä. Se vaatii muutosta, asioihin tarttumista. Jos olemme
edelleen sokeita, emmekä omista edes lainasilmiä, elämme silloin
vanhoissa kulisseissa ja pidämme kädessämme vanhaa kuvaa.
Jos saamme jostain
näkevät silmät ja kuulevat korvat, vaikkapa vain pieneksi
hetkeksi, havahdumme ja alamme kuulla nitinää ja kolinaa. Ehkä
silloin alamme myös katsoa ympärillemme tarkemmin ja nähdä nuo
huojuvat kulissit. Tämä on alku.
Joskus kulissien
täytyy kaatua kokonaan ympäriltämme, ennen kuin todellista
muuttumista alkaa tapahtua. Silloin luovutaan kaikesta.
Hyvä puoli
raunioiden keskellä seisoessa on se, että silloin tähtitaivas on
kirkkaana yläpuolellasi. Edessäsi siintää avara maisema, ja
tunnet elämän tuulen välittömän kutsun. Siinä hetkessä
sydämessä uinuvalle todelliselle unelmalle on lähetetty tilaus.
Kun alat tutkia
elämääsi ja etsiä vastauksia, joudut usein vastakkain omien
luulojesi kanssa. Joudut taistelemaan oletuksiesi luomien odotusten
kanssa, ja joudut pettymään yhä uudelleen, kunnes annat periksi.
Siinä pisteessä olet tullut paikkaan, jossa sinusta alkaa syntyä
uutta. Sinun ajattelevalle mielellesi uutta, ei ehkä sielullesi,
joka on vain odottanut tätä hetkeä - löytämisen riemun
aamunkoittoa.
Totuus
totuutta olin
yrittänyt paperille
taiten
asetella
moniin eri
asentoihin
sitä kääntää
ja pyörittää
jokaisesta
kulmasta
kuvailla ja
tutkailla
mutta kun
tarkkaan katsoin
huomasin
totuudeltani
puuttui aina
jotain
olennaista
pitkät jalat
sillä kyllä oli
eikä käsistä
puuttunut
sormeakaan
mutta päätä
ja häntää
siltä ei
löytynyt laisinkaan,
ainakaan yhtä
aikaa
sillä oli
vain vikkelä askel
sinne tänne
osoittavat
hontelot
käsivarret
vain
päiväuniin silloin tällöin uinahtava
valtaisa
vauhti
ja minä
rakastuin siihen juuri siksi
että se ei
antanut
minun koskaan
luulla
tulleeni vielä
perille
Jos sinunkin
totuudellasi on muuttuva muoto, se on vain hyvä asia. Totuus elää,
kasvaa ja kehittyy kanssasi.
Ehkä on olemassa
vain yksi ja ainoa totuus, mutta on eri asia, opimmeko tietämään
sitä tämän lyhyen elämämme aikana.
Elämä, jossa on
unelmia, on kuin matka, joka sisältää monia jännittäviä asemia,
monia uusia maita.
Ehkä se sisältää
myös junasta myöhästymisiä roppakaupalla. Mutta matka etenee, ja
jokaiseen myöhästymiseenkin on syynsä.
Ainakin niistä voi
oppia jotain.
Astu
kyytiin
astu unelmaasi
ja huomaat sen
osaavan
suunnan ilman sinun apuasi
se tarvitsee
vain ripauksen sinun
jalkojesi
voimaa
sinun
rohkeuttasi astua unelmasi sisään
tuntemaan sen
voima
kaikki muu on
kuin kiintoisa junamatka
alati
vaihtuvine asemineen
sinä valitset
milloin poistut katselemaan
maisemia
tarkemmin
rauhoitat
värisevää sydäntäsi
antamalla sen
tyynesti tutustua
unelman
tarjoamiin erilaisiin maisemiin
annat sen
tottua uuteen tuoksuun
uusiin
puulajeihin
kirkkaana
hehkuvaan kukkaloistoon
kuljet
hiljalleen tuntemattomia katuja
ahtaita kujia
pitkin
ihmettelet
outoja kulkijoita rinnallasi
ja löydät
uudestaan sen hetken
jolloin
unelman juna
viheltää
taas kaihoisasti mukaansa
perillepääsy
vaatii aina matkan
joko hitaamman
tai nopeamman
pidemmän tai
lyhyemmän
mikä se on,
on paljolti kiinni sinusta
mutta
tärkeintä lienee kuitenkin
valita
määränpää ja astua kyytiin
Määränpään
valitseminen on joskus vaikeaa. Haluat lähteä matkalle.
Vaihtoehtoja on loputtomasti.
Osa matkoista
vaatii enemmän uhrauksia, niin taloudellisia, kuin
käytännöllisiäkin, mutta samalla lupaa myös enemmän.
Selaat
matkaesitteitä, katselet kauniita kuvia, luet matkakohteiden
kuvauksia. Kuvittelet itsesi noihin kohteisiin.
Näet itsesi
sukeltamassa jossain kaukana kirkkaanvihreissä vesissä, tai
vaeltamassa upeassa vuoristossa.
Ehkä näet itsesi
kaupungin vilinässä katukahvilan suojasta sitä seuraamassa.
Teet tärkeää
valintaa. Olet ehkä hiukan ahdistunutkin monien vaihtoehtojen
edessä. On valittava määränpää, jotta pääsee matkalle.
Valinta on tärkeä.
Toki voi hypätä
mihin tahansa junaan ja päätyä aina jonnekin, mutta saavuttaako
ihminen silloin sitä, mitä sisin syvimmillään kaipaa ja toivoo?
Matkan valmistelu
ja sen suunnittelu ovat osa matkaa. Entä varsinainen matkustaminen
sitten?
Joskus se on paras
osa.
Ilman määränpäätä
on kuitenkin vaikea edetä. Voit kyllä kierrellä ympäriinsä ja
pysähtyä katselemaan tarkemmin outoja maisemia ja oppia uutta.
Mutta et voi saavuttaa suurta unelmaa ja määränpäätä, jos
sinulla ei ole sellaista.
Kuuntele sisintäsi,
siellä on vastaus. Voiko unelmana olla myös kiertolaisuus tai
päämäärättömyys, vapaus päämääristä?
Mitä me haluamme,
mitä me kaipaamme? Kun sen saa selville edes osittain, on
mahdollista edetä.
Siiville
lennän
korkeammalla
hiukan
suuremmilla siivillä
liitelen ja
annan tuulen
kannatella
tunnen lämmön
tuulessa murusen
rohkeaa
kosketusta
antaudun ja
annan virtojen
johdatella
levittää
siipeni auki kokonaan
Lämpimät virrat
johdattelevat, kunhan vain levität siipesi. Ne jopa auttavat niitä
pysymään auki. On vain itse noustava siiville. Uskottava rohkeasti
tuulen voimaan.
On asioita jotka
voivat olla esteenä unelmasi toteutumiselle. On asioita, on kovia
kokemuksia, jotka ovat saattaneet tehdä sinusta oman elämäsi
uhrin.
Tahdot
huutaa, koska tahdot tuntea
uhriko lopun
elämää
ainako vaan
jonkun orja
ei yhtään
pakotietä
ei ainuttakaan
lepopaikkaa
kidutusta
päivästä toiseen
sidottuna
karheilla köysillä kiinni piikkimattoon
sinä huudat
apua päivästä toiseen
kuukaudesta
kuukauteen
vuodesta
toiseen - loputtomasti
etkä enää
haluakaan vapautta
sillä onhan
sinulla
piikkimaton
raiskaavan kaunis rakkaus
köysien
kitkeränvarma hellyys
kukaan ei voi
koskea kipeämmin
koskea
aidommin
koskea niin
että tuntuu
ei kukaan
”äläkä
tule sanomaan, miten minun tulee elää
tahdon HUUTAA
kivusta
tahdon huutaa
siitä ainoasta
jonka tunnen”
Huudat niin kauan,
että äänesi käheytyy, etkä saa enää pihaustakaan ulos. Sinun
on kärsittävä kunnes väsyt, etkä enää jaksa huutaa. Lopulta
huomaat, että olet itse sitonut itsesi siihen piikkimattoon, johon
joku sinut kerran töytäisi. Siitä tuli sinulle koti ja se pysyi
kotina senkin jälkeen, kun tuo toinen jo unohti uhrinsa.
Luopuminen siitä,
mikä on tuttua ja turvallista, on vaikeaa, useimmille mahdotonta.
Mutta sinun, juuri sinun on etsittävä unelmaasi. Sinun on
rakastettava sitä ja uskottava sen voimaan.
Unelma
miten monta
kertaa
jaksaa
uskoa
ihmeeseen?
riippuu siitä,
pelkääkö
pettymystä
enemmän
kuin rakastaa
unelmaa
Mielesi vaakakupin
toisella puolella ovat rakkaus ja intohimo unelmaasi kohtaan.
Toisella puolella on pelko toteutumattoman unelman tuottamasta
pettymyksestä.
Kumpaa seuraat -
pelkoa vai rakkautta?
Sinulla on paljon
työtä tehtävänä kyetäksesi seuraamaan unelmaa pelostasi
huolimatta.
Sinä tarvitset
uskoa.
Ihmeitä
Hän alkoi
uskoa ihmeisiin ja oli varma,
että toiveet
voivat toteutua sittenkin.
Askelma
askeleelta odotuksen portaita alaspäin kavutessa
toivon kipinä
katosi, vastassa tuttu pimeys.
Uskolta
väsyivät siivet, toivolta katosi lämmin pesä.
Ja
kiviaskelmat johdattivat vankityrmään,
jonka
kosteudessa kylmät pisarat tipahtelivat silmiin,
valuivat
kirpeinä pitkin kosketuksen unohtanutta ihoa.
Täyttivät
jäisen betonilattian, nousivat suuhun,
hukuttivat ja
lopulta jäi vain kevyt aaltoilu,
jonka alla
makasi menetetty sielu,
jota kukaan ei
nähnyt, ei kuullut, ei kaivannut,
sillä eihän
kukaan osaa kaivata kadonnutta,
äänetöntä
ja tyhjää.
Se sielu,
jonka piti uskoa ihmeisiin loputtomasti,
se
nujerrettiin ihmeellisellä, sanattomalla voimalla.
Kai sekin on
ihme, tappaa jotain niin suurta.
Niin vähällä
voimalla.
Annatko muille
vallan oman ainutlaatuisen elämäsi suhteen? Hiljaisuus,
syrjäyttäminen, välinpitämättömyys; ne ovat tälle maailmalle
ovelia keinoja. Niillä saadaan ihminen pois tolaltaan ja epäilemään
olemassaolonsa tarkoitusta.
Unelmista
luovutaan, kun muut eivät niihin usko, tai näe sinua sellaisena
kuin toivoisit. Haluat niin kovasti olla näkyvä, kannustettu,
rakastettu, ja huomioitu monin tavoin.
On kuitenkin
tilanteita, jolloin joudut kantamaan unelmaasi täysin yksin.Silloin
unelmasi tärkeys koetellaan. Ei suinkaan silloin, kun kaikki
hurraavat vieressä kanssasi. Ei, vaan silloin, kun jokainen kohta
sinussa ja ympärilläsi sanoo - luovuta.
Älä anna suuren
unelman kuolla hiljaisuuden voimalla. Anna sen pikemminkin kasvaa sen
suojassa.
Tiesitkö, että
asiat voivat olla myös päinvastoin.
Teen
niin tai näin
osaan
haaveilla
hulluista
hulluimpia
osaan
kaivautua
maan
kylmimpään syliin
osaan rakentaa
runsaita
rakennelmia
näistä
unelmien hiekanmurusista
osaan myös
lakaista
ne sinun
sohvasi alle
eikä
minunkaan tuolini alla
lattia enää
kiillä
olen mestari
vannomaan
sen viimeisen
valan
sitten
särkemään
sen salaisen
sinetin
ja oli miten
oli
mitään en
kuitenkaan
niin toivo
kuin
uskallusta
todeta
teen niin tai
näin
se voikin olla
toisinpäin
On hyvä olla avoin
sille asialle, että asiat voivat näyttää eriltä kuin mitä ne
ovat. Vaatii rohkeutta haaveilla sydämensä pohjasta ja vaatii
nöyryyttä luopua.
Haaveet, ne
särkyneetkin, ovat kuin merkkejä polullamme. Ne opastavat meidät
kohti suurimpien ja kalleimpien unelmien löytämistä.
On myös
tilanteita, jolloin sinussa ei ole enää tilaa unelmille. Sielu
apposen auki kulkien ja muita loputtomasti palvellen, olet sallinut
itsesi täyttyä muiden tarpeilla ja ongelmilla piripintaan.
Lopulta huomaat
olevasi eksyksissä, rajattomuutesi rutikuivalla aavikolla.
Rajaton
maa
Olin avonainen
lipas, sinun muistoillesi.
Ei kenenkään
maa, sinun poluillesi.
Olin pohjaton
kaivo, vain sinun itkujasi varten.
Tyhjä avaruus
sinun huutojesi kaikua vapaasti.
Olin rajaton
maa, rajattomuuttasi varten.
Katoton talo,
jotta voisit nousta korkealle.
Ja niin lensit
pois, ja minä eksyin tyhjyyteen.
Mutta nyt olen
taas tässä, löysin tien takaisin.
Rakensin
kylmiltä tuulilta majan itselleni,
ylleni
suojaavien siipien hellän katoksen.
Ja olen tässä
kuten ennenkin olin.
Rakensin
rajat, jotta voisit tuntea minut.
Pystytin
seinät, meidän nojata niihin.
Asetin katon,
suojaamaan kun sadepisarat lyövät lujaa.
Joskus on vaikea
asettaa rajat terveellä tavalla. Saatat avata oven kaikille, olla
käytettävissä aina ja kaikkialla. Annat ehkä muiden temmeltää
sielusi sokkeloissa, ja polkea jalanjälkensä sen jokaiseen mutkaan.
Lopulta unohdat
kuka olet, miksi ja ketä varten oikein elät. Ainoana pakopaikkana
voi olla hidas sukellus katkeruuden kuoren sisään.
Maailman
kahdeksas ihme
Sinut on
ympäröity muurilla,
paksuimmalla
mitä maailmasta löytyy.
Sitä ei
murreta hellyydellä, ei hiljaisuudella,
ei
viisaudella, ei rehellisyydellä, ei edes voimalla.
Sen
rakentamiseen on tarvittu miestyövuosia
tuhat ja yksi.
Sen
ylläpitämiseen ei ole tarvittu mitään muuta
kuin
hiljaisuutta
ja ajoittaisia
puolustushyökkäyksiä.
Suurella
viekkaudella voisin muurisi ylittää,
valtavalla
oveluudella voisin ohittaa
muurissasi
olevien tähystysaukkojen tykkitulituksen.
Palkkana olisi
hetken luulo,
että muurin
sisäpuolella olen turvassa.
Ei, siellä
kaikki on pahemmin,
sillä siellä
vallitsevat kovat lait.
Silmä
silmästä olisikin vielä helppoa.
Se ei riitä,
minusta olisi jäljellä kaiken jälkeen
vain kalpea
sanaton torso, jos sitäkään,
koska olen
minä, erilainen sittenkin,
eri kuin
sinä.
En ole niin
ovela taituri,
en ole niin
viekas ja valpas soturi.
Olen vain
pieni ihminen,
joka odottaa
muurin ovien aukenemista ja ihmettä.
Törmäilen
kiviseiniin aina uudelleen,
eikä kipu
silti koskaan tunnu pienemmältä.
Olet
rakentanut maailman parhaan muurin,
huipputeoksen,
kahdeksannen Ihmeen.
Älä siis
syytä minua,
jos en pääse
koskettamaan sinua.
Älä syytä
minua vuosien työstäsi.
Kiitä
itseäsi, sillä olet turvassa ihan kaikelta,
mitä elämä
voi antaa.
Ihan kaikelta
hyvältä.
Turvapaikka on
taattu. Muurin sisäpuolelle ei pääse hyvä, eikä paha. Sinne ei
pääse mitään aitoa.
Elämä kuluu
muurin vahvistamisessa, sillä uhkia vaikuttaa olevan joka puolella.
Jatkuvasti kuuluu rapinaa ja työkalujen ääniä muurin toiselta
puolelta. Ihminen pelkää hysteerisesti, että joku tulee ilman
lupaa sisään. Hän tietää, että kukaan ei voi tulla sisään
ilman väkivaltaa, koska muuria ei kukaan voi ylittää vaivihkaa.
Jos sellainen
ihminen löytyisi, hän vasta vaarallinen olisi, koska hänen
älykkyytensä ylittäisi vahvuuden oveluudella. Ei, on oltava
varuillaan koko ajan.
Jääkö silloin
aikaa unelmoida?
Ehkä olet
onnistunut välttämään muurin rakentamisen ympärillesi, mutta
elät ihmisten läheisyydessä, joilla sellainen on. He varmasti
haluavat sinut mukaan rakennustyöhön heidän oman muurinsa
vahvistamiseen.
Se tapahtuu monin
keinoin; paras ja pahin on heidän vaatimuksensa, että tunnet samoin
kuin he.He eivät kestä tietoisuutta omasta yksinäisyydestään
ahdistavien tunteidensa viidakossa. He haluavat sinut vahvistamaan
muuria ja jakamaan kaiken tuon tuskan.
Kun he karjuvat
vaatimuksiaan, voit olla eri mieltä. Voit olla se mikä olet.
Miu’un
mieluummin
villipedoksi
kasvanut kissaemo
yrität
raadella minut kaltaiseksesi
etkä siedä
sitä, että kieltäydyn
mielestäsi
olen ansainnut
saman osan kuin sinä
mutta olet
väärässä
minulla on oma
osani
minulla on
lämmin koti ja peti
minulla on
kiipeilyteline, lankakerä
ja taito
kehrätä
itse minä ne
minulle hankin
ei tämä
kissa osaa leijonan kieltä
eikä se edes
halua
leikkiä se
vain haluaa
ja kehrätä
suloista onnenlankaa
osaan kyllä
miukua säälittävästi
joten kestä
se
kestänhän
minäkin karjuntasi
enkä sulje
sinua häkkiin
vaikka
pelkäänkin
miksi siis
tappaisit kesyyteni?
Ei sinun tarvitse
olla pelkästään kissimirri tai villipeto, saat olla juuri sinä.
Olet vapaa tuntemaan hyviä tunteita, vapaa kokemaan rakkautta
itseäsi ja muita ihmisiä kohtaan. Olet vapaa rakentamaan oman
unelmasi, ja sinulla on oikeus kehrätä oma onnenlankasi - ihan
itse.
Et tunne ihmisiä
ja heidän unelmiaan koskaan kokonaan, eivätkä hekään sinun
unelmiasi. Tärkeintä on kunnioitus ja hyväksyntä toisiamme
kohtaan.
Et
sinä tiedä minusta, enkä minä sinusta
et sinä tiedä
tunteitani
et pysty
lukemaan ajatuksiani
et vaikka niin
kuvittelet
minulla on
omat tunteeni
omat
ajatukseni
ja omat arvoni
ja minulla on
niihin oikeus
ja sinulla
omiisi
miksi yrittää
pakottaa
toinen
toisiamme
muotoutumaan
muotteihimme
ei se ole
itsekkyyttä, että tietää mitä haluaa
ja suojaa
itseänsä sanomalla ei
itsekkyyttä
pahimmillaan on
vaatia minua
tuntemaan kuin sinä
ja sinua kuin
minä
Niin, miksi vaatia
toisia tulemaan itsensä kaltaiseksi. Jokaisella meillä on oma
osamme, jonka olemme asenteellamme valinneet.
Oi,
olen niin ihana
Olen oman
elämäni ykkönen
paras
tärkein
ihanin
minä rakastan
itseäni
oi, kuinka
minä hoidan ja hoivaan itseäni
omaa
herkkää
suloista
itseäni
annan
itselleni vain parasta
kuuntelen
murheitani
taputan
päätäni
isken silmää
itselleni
flirttaillen
viehkeästi
halaan itseäni
ja ajattelen
aina ensin itseäni
sitten menen
ulos
ihmisten luo
ja olen niin
täynnä
rakkautta
että en voi
muuta
kuin rakastaa,
rakastaa...
ihan
kaikkia... niin ja tietysti itseäni
Ei itseä kannata
unohtaa eikä pelätä, että rakastaisi itseään liikaa. Ei
rakkautta voi koskaan olla liikaa. Aidosti itseäsi rakastamalla, et
voi tehdä mitään vaarallista itsellesi tai lähimmäisillesi.
Suurempi ja
todennäköisempi vaara ihmiselle on itsensä hylkääminen ja
tuomitseminen.
Miksi emme sen
sijaan antaisi itsellemme anteeksi ja hyväksyisi virheemme ja
keskeneräisyytemme?
Mutta se on
helpommin sanottu kuin tehty.
Hirveytemme
On paljon
sellaista, joka hirvittää
hirveydellään;
et olekaan se
mitä luulit olevasi,
et olekaan se
kypsä aikuinen,
et olekaan
päässyt vaivastasi,
siitä mitä
vihaat yli kaiken kaikissa.
Yli kaiken
vihaat sitä ja näet
sen asuvan
niissä muissa,
heidän
mustissa silmissään,
heidän
kouristuneissa käsissään,
heidän
varautuneissa kehoissaan.
Ja se hirveys
ei jätä sinua koskaan,
sillä se
löytää sinut joka päivä,
aina vain
kauhistuttavampana.
Etkä voi
ymmärtää,
miksi juuri
sinulle annettiin tämä vaiva.
Sinähän olet
tehnyt niin paljon työtä
ollaksesi
jotain ihan muuta - ollaksesi vapaa.
Nyt sinun
pitää vain olla sinä,
olla hirveä
ja kestää,
että se on
vallannut kodistasi huoneen.
Voit yrittää
sulkea huoneen oven,
teljetä sen
kiinni hyvyyden pölkyllä,
armahtavaisuuden
säpillä,
kuvitellen
olevasi nyt turvassa.
Mutta
hyvyytesi on hauras,
armahtavaisuutesi
on ailahteleva.
Antakaa
anteeksi, että minä vihaan sitä teissä!
Antakaa
anteeksi,
etten anna
sitä teille koskaan anteeksi,
ja vielä
vähemmän itselleni.
Yhä uudelleen tuo
kammottava "hirveys" valtaa elämäsi. Juuri silloin, kun
jo luulit, että olet vapaa kaikesta ja luulit tehneesi tilit
selviksi itsesi ja ihmisten kanssa.
Ei, taas huomaat
itsesi tuon kaiken ahdistavan kivun keskipisteessä. Kun näet itsesi
tuossa tilanteessa yhä uudelleen, menetät lopulta uskosi
lopulliseen muutokseen.
Tuo kaikki on
inhimillistä, mutta siihen jääminen on pahinta mitä ihminen voi
itselleen tehdä.
Tiesitkö, että
voit ottaa hirveytesi, vihasi, ahdistuksesi, jopa masennuksesi
työtoveriksesi.
Minun
harmaani, minun rakkaani
ei tuon
harmaan seinämän
valtaa kova
maa muuta
ei sen
vyöryvää kylmää
kosteutta tämä
pysyvyys
koskaan
estänyt
ei se estänyt
sama
värittömyys käy läpi
uudelleen
ja uudelleen
minun harmaani
minun rakkaani
taas sokeana
väreille
kannan sinua
tässä
kovenevassa
maassa
pisara
pisaralta me saavumme
luo
sateenkaaren
ja rakennamme
siitä
kestävämmän
harmaani,
rakkaani
sinun
silmilläsi
me sen teemme
On hyvä jos päätät
ottaa harmaan kumppaniksesi ja liittolaiseksesi tälle unelmien
tielle. Mikä on sen sanoma? Mieti, miten värikkäältä
sateenkaari näyttää taivaalla sateen jälkeen. Opit huomaamaan,
että harmaat sadepilvet johtavat aina auringonpaisteeseen - ennemmin
tai myöhemmin.
Ja mitä useammin
saat kokea harmaasi ja sen jälkeisen sateenkaaren, sitä enemmän
alat luottaa elämään. Elämään kuuluvat valot ja varjot, nousut
ja laskut, harmaudet ja värikylläisyys.
Luottamuksesta
tulee sinun unelmasi astinlauta.
Mutta ei sen
ymmärtäminen ole helppoa.
Voi
kuinka vaikeaa
muuttaisin
elämäni
jos se kävisi
helposti
jos ei
tarvitsisi muuttua itse
mihinkään
suuntaan
toisaalta
haluan muuttua
enkä mitään
muuta haluakaan
ja mikä
vaikeinta
ehkä minun ei
kaiken vaivannäön jälkeen
tarvitsekaan
muuttua
ehkä minun
tarvitsee
vain luopua
Mikä oivallus!
Ehkä sinun tarvitsee vain luopua, mutta ongelma onkin; mistä sinun
tulee luopua?
Alat tajuta, että
luopuminen ei olekaan mikään ”vain”- juttu. Sinun on löydettävä
rohkeutta kohdata asioita rehellisesti, ja se vaatii vanhoista
kaavoista irrottautumista. Joudut hyppäämään tyhjän päälle.
Huomaat, että
luopuminen vaatii uskoa uuteen, vielä näkymättömään
todellisuuteen. Sinun tulee hypätä ja luottaa siihen, että
siipiesi lentokyky varmistuu vasta lennon aikana.
Saatat innostua
ajatuksesta ja alkaa etsiä seuraa hyppyysi. Haluat hypätä
tandemhypyn toivoen, että joku pitää sinusta kiinni ja päättää
lennon pääteaseman.
Kuin
viimeistä päivää
elän ja etsin
viimeistä
katsetta
johon langeta
viimeistä
kättä
johon tarttua
ennen
ensimmäistä
askelta
ensimmäistä
rohkeaa
repäisyä
irtiottoa
kaikista
viimeisistä
lupauksista
muuttaa
maailmani
muuttua muuksi
viimeiseksi
minuksi
ja sinuksi
Etsit
epätoivoisesti häntä, jonka kanssa voisit hypätä. Yksin
hyppääminen on liian pelottavaa. Saatat tuhlata paljonkin aikaa
odottaessasi taivaisiin lennättävää onnenpotkua ja voimanlähdettä
itsesi ulkopuolelta.
Älä huoli, et ole
erilainen. Tuo kaikki etsintä on vain varovaista lähestymistä
kohti oman aidon itsesi näkemistä. Kohtaat usein myös pettymyksiä
etsiessäsi rakkautta itsesi ulkopuolelta.
Kohtaat
välinpitämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä. Tulee ehkä
hetki, jolloin olet kyllästynyt pettymään.
En
suostu
en suostu enää
pelkäämään
varovainen
voin olla
en suostu
vihaamaankaan
pettynyt
saatan olla hetken
en suostu
koskaan enää
olemaan
syyllinen
kenenkään
rakkaudettomuuteen
onnettomaksi
saatan tulla
mutta varmasti
en suostu enää
olemaan
rakastamatta
voin vain
alistua olemaan
jakamatta sitä
kanssasi
jos niin
tahdot
Et voi muuta kuin
myöntyä siihen tosiasiaan, että sinun omissa käsissäsi on
elämäsi suunta ja joskus joudut tekemään matkaa yksin.
Matkallasi kohti
unelmiasi et voi odottaa tai vaatia muita osallistumaan sen
rakentamiseen. Voit pyytää sitä ja olla sen jälkeen kiitollinen
kaikesta saamastasi tuesta, joka tulee kuin itsestään luoksesi, jos
vain itse uskot unelmaasi.
Olemalla aito ja
avoin ja kuuntelemalla sisintäsi tulet löytämään tien varmasti.
Usein me sekoitamme
tunteidemme sekamelskan ja sydämen ääneen toisiinsa. Sydämen ääni
ei pidä sisällään vaativaa, kiireistä tai omistavaa halua, kuten
tunteillamme on tapana tehdä.
Siitä erotat
sydämen ja tunteen äänen toisistaan.
Sydän odottaa vain
rauhoittumistamme ja sitä, että olemme valmiita kuulemaan.
Sykkyrällä
älä sano
mitään
ollaan hiljaa
sydäntemme
sykkyröiden
äärellä
älä kiirehdi
ollaan ihan
hiljaa
kuunnellaan
arkaa sykettä
sitä piiloon
pakenevaa
annetaan sille
aikaa vastata
rehellisesti
mitä se
haluaa
Eteenpäin ei ole
hyvä kulkea kiirehtien. Pysähtyminen oman sydämensä äärelle on
tärkeintä unelmien tavoittelemisessa.
Joskus sydän on
täynnä kipua ja elämän paineita, ja siksikin on hyvä antaa sille
aikaa rauhoittua.
Monet tahtovat
löytää vastaukset nopeasti, he tahtovat tietää totuuden ja
suunnan heti.
Mutta elämä ei
aina anna vastauksia postimyynnin tapaan kahden päivän
toimitusajalla.
Elämä on kasvua
ja heräämistä ja joskus hidasta. Se on myös takaisinpalaamista ja
asioiden uudelleen tarkastelua.
Joudut toteamaan
ehkä hyvinkin monesti, omasta mielestäsi liian monesti - taas olen
tässä.
Tulin
taas
tahdon tulla
minuksi
mutta se
minuus
muuttuu koko
ajan
sen halut ja
toiveet
kiertävät
kehää
niin ne
tekevät
tulla minuksi
tulla joksikin
tarkoittaako
se?
palata aina
takaisin
muistaa tehdä
paremmin
Voit palata
takaisin, tai voit mennä eteenpäin. Luulen, että joka tapauksessa
kohtaat samoja haasteita aina uudelleen ja uudelleen. Olennaista
onkin, miten suhtaudut niihin uudelleen kohtaamisessa.
Haasteet eivät
muutu, mutta sinä näet ne toisin -ehkä luottavaisemmin.
Kierrät kehää
oppiaksesi asiat paremmin ja se kehä suurenee päivä päivältä.
Kohtaat aina vain harvemmin samoja vaikeuksia, koska elämänpiirisi
kasvaa uusiin mittoihin.
Kohtaat myös uusia
haasteita.
Haaste
elämä on
unohtanut minut
jälleen
kerran
ajattelin
nyreästi
kunnes puu
pudotti niskaani
aimo
lumipallon
keskellä
kävelytietä
ja minua
alkoikin naurattaa
juuri kun olin
kääntänyt
elämänilolle
selkäni
elämä
haastoikin minut
kanssaan
lumisotaan
ja minä olen
yllytyshullu
Ala yllytyshulluksi
elämän haasteita kohtaan. Muista, unelmat ovat taistelemisen
arvoisia. Muista, että sinussa asuu pienen lapsen kasvuvoima
edelleen. Tuo sinnikäs voima, joka tahtoo mennä eteenpäin ja
löytää uutta - koskettaa tähtiä, suudella kuuta, uhmata
aurinkoa.
Elämäsi voi silti
tuntua raskaalta ajoittain. Olet ehkä niitä ihmisiä, jotka ovat
saaneet jo syntymässään taakan kantaakseen. Mitä sinun elämän
repustasi löytyy?
Mustat
eväät
Minut
merkittiin mustalla,
risti otsaan
lyötiin lujaa,
se siihen
iäksi istutettiin.
Herkkyys
hillitön asetettiin,
taakaksi
tielle tälle tehtiin,
reppu tummista
eväistä.
Valkoista
vaikea nähdä,
mustan alta
havaita ja löytää,
mutta käteen
sattuu toisinaan,
se repun
pohjalla hohtava
valkoinen
sydänlämpöpussi.
Sydänlämpöpussin
voi avata, sitä ei tarvitse tunnustella vain päältä päin.
Tietoisuus sen olemassaolosta lohduttaa, mutta vasta sen avaaminen
voi parantaa.
Unelmaansa kohti
kulkeva tarvitsee rohkeutta avata pelottaviakin ovia. Unelman
tavoitteleminen on joskus kuin vieraalla maaperällä suunnistamista.
Ilman
kasvunpaikkoja emme voi saavuttaa jotain korkeampaa. Opettelun
tiimellyksessä joudut kaatumaan ja törmäämään esteisiin ehkä
montakin kertaa.
Joudut myös
ponnistelemaan, nousemaan ylös yhä uudelleen ja kestämään
väsymyksen aikoja.
Välillä onkin
hyvä osata antaa unelman vain olla ja levätä hetkinen.
Matkan taas
jatkuessa suurinta rohkeutta on kulkea tietään avoimesti ja
häpeilemättä.
Paljaana
Annan sinun
kurkata naamioni alle,
olen
hivuttanut sitä irti vuosikaudet.
Alla voit
nähdä herkkää, punoittavaa ihoa,
puolustuskyvytöntä
ja arkaa.
Saat sukeltaa
sieluni uumeniin,
sen kansiin
nidotun ja kipuilevan.
Ehkä löydät
sieltä toisen naamion,
sen arpisen ja
kauttaaltaan paksuntuneen.
Minulla on
monet kummalliset,
päällekkäiset
kasvot.
En osaa niitä
itsekään tunnistaa,
enkä tiedä,
miten arvista saadaan uutta.
Miten
sellaisen tuskapanssarin voi lävistää?
Pitääkö
tehdä uusi verestävä haava,
pitääkö
ottaa ja kuoria kuori kokonaan pois?
Silloin on
kuljettava sisin tuulessa avoimena
ja annettava
kesäsateen juottaa sitä.
Otettava monta
riskiä, tunnettava monta
kirpeää
kosketusta ja poltetta.
Ja lopulta, on
vain uskottava rohkeasti,
kuoretonta
sisintä ei kukaan, koskaan,
pysty väkisin
avaamaan.
Olet turvassa, jos
kuljet avoimena. Olet turvassa siltä pelolta, joka asuu niissä,
jotka ovat pystyttäneet muurin suojakseen.
Avoimuus on suurta
rohkeutta.
Olet ehkä jossain
vaiheessa pakon sanelemana liimannut kasvoillesi naamion. Alati
hymyilevä tai kyyninen tuskapanssari kasvoillasi, olet oppinut
mukautumaan ympäristön vaatimuksiin ja oppinut olemaan kuin
muutkin.
Ketkä muut? Ne
muut, jotka omien naamioidensa takaa peilaavat itseään - joihinkin
muihin.
Jos me peilaamme
naamioitamme toisten naamioihin, mikä on tuloksena?
Loputon
naamiaisjuhlien ja roolileikkien kavalkadi. Ajanviete, joka jättää
lopulta kylmäksi.
Aikamme kuluu
peleihin ja panoksien laskemiseen. Missä roolissa ja miten
pelaamalla ansaitsen enemmän? Minkä naamion kanssa tai takaa minua
”rakastetaan” eniten?
Mitä se kaikki
"ansaittu" lopultakin pitää sisällään. Onko se
todellista ja aitoa? Miksi nähdä niin paljon vaivaa ja ansaita
jotain, mitä ei tavallaan ole edes olemassa?
Mahdollisuus
anna sinä
rakkaudelle
mahdollisuus
ja avaa
mahdottomuuden
muuriin
toiveiden ovi
anna itsellesi
mahdollisuus
kurkistaa
varovasti
siihen maahan
jossa
mahdollisuudesta voi
tulla
todellisuutta
sille joka
uskaltaa
koskettaa
mahdollisuutta
Kukaan muu ei voi
antaa sinulle mahdollisuutta unelmasi toteutumiseen kuin sinä itse.
Uskalla nähdä enemmän, näkyväisen tuolle puolen. Ala elää
unelmaasi todeksi mielikuvissasi.
Jos ajattelet:
”Unelmani on vain hento haave”, et jaksa ottaa tarvittavia
askelia sitä kohti.
Ajattele rohkeasti;
minun unelmani on totta ja se on erittäin hyvä unelma. Kosketa sitä
päivittäin hellästi, mutta varmasti, ja anna sille mahdollisuus.
Vierelläsi kulkee
ehkä joitakin ihmisiä, jotka epäilevät mahdollisuuksiasi. Voi
olla, että pahin epäilijä olet sinä itse.
Mutta mahdollisuus
on aina olemassa, jos vain osaa katsoa oikein.
Katso
minuun
ja näe
näkemättömyytesi
ja se
mahdottomuus
että näkisit
kaiken
että näkisit
oikein
katso minuun
ja näe
mahdollisuuteni
Meillä jokaisella
on mahdollisuus, potentiaali itsessämme, jota emme vielä tunne.
Potentiaali on olemassa ja odottaa vain rohkeuttamme, ja
antautumistamme sen voimalle.
Ei matkanteko ole
tasaista, ei se ole helppoa. Välillä menemme harhaan, mutta sekin
on matkaan kuuluva osuus.
Sydämessä asuvan
kartan lukeminen ei ole yksinkertaista. Sen sumentaa usein mielessä
piilevä järkeilevä ego. Se luulee tietävänsä paremmin, miten
matkustaa ja minne.
Ego pohtii ja
laskee kustannuksia. Se suunnittelee tarkasti matkareitit ja piirtää
kimurantteja kaavioita.
Lopulta eksymme
piirroksiimme elämästä ja lyömme päätämme seinään.
Oma järkemme ei
voi koskaan olla sydäntämme viisaampi. Järkemme saa meidät
etsimään vain pakoreittejä unelmamme tiellä.
Paetkoon
ken voi
Pakenisin
minne vain
jos voisin
Juoksisin
maailman
tuolle puolen
Jos vain
voisin
Olla vaan
tuolla
tyynellä puolella
En voi, en
kuitenkaan
Paeta elämää
tämän
kummempaa
Maailmaa
minun
muotoistani
Elämäsi on sinun
muotoisesi, näköisesi ja tuoksuisesi. Mutta kuka sinä olet? Oletko
sinä sama kuin onneton mielesi.
Mielesi ei pysty
ohjaamaan sinua oikein, koska se havaitsee aina jotakin väärää
tai huonoa.
Entä sitten
ailahtelevat tunteesi, jotka lepattavan tuuliviirin tapaan. Ohjaavat
ensin tuonne ja samassa hetkessä toisaalle.
Kohta pyörit vain
ympyrää epävarmana minkään suunnan oikeudesta.
Rulettipallo
Epävarmuuden
ja hämmennyksen
keskellä
pyörin ympyrää itseni
ympärillä -
itseni
liikenneympyrässä.
Ensimmäinen
kyltti lupaa
pienen
mahdollisuuden onneen -
hintana
luopuminen normiajattelusta.
Toinen kyltti
lupaa
varmuuden ja
jatkuvuuden -
hintana
luopuminen unelmista.
Kolmas kyltti
lupaa
järjen äänen
ja itsekunnioituksen -
hintana
ainaiset ”mitä jos” - kysymykset.
Jatkan
pyörimistä ja menen päästäni
niin pyörälle,
että pyrähdän väkisin
jostain
tienhaarasta matkaan -
kuin
rulettipallo
Pyöriminen liian
kauan noiden eri vaihtoehtojen äärellä saa aikaan yhä kiihtyvän
liikkeen. Tuskastumisen painovoima heittää sinut lopulta liikkeelle
vain joistakin noista tienhaaroista.
Voi olla, että
osut oikeaan ja saat jättipotin. Siltikin kaikkein parasta on
istahtaa aloilleen juuri silloin, kun valinnan pakko tuntuu
suurrimmalta.
On hyvä katsella
vähän aikaa tähtitaivaan tuiketta, ihailla auringonlaskuja ja sen
nousuja. Odottaa sydämen ääntä, sitä pientä, mutta varmaa
ääntä, joka ei koskaan ole hätääntynyt, kiirehtivä tai
pelotteleva.
Matkalla on monta
vaihetta, monta tietä ja monta pientä polkua. Välillä voidaan
mennä myös metsään. Se kuuluu matkan tekoon ja metsän
synkimmässä siimeksessä haparoidessa voi oppia vaikka minkälaisia
uusia asioita.
Metsässä voi
löytää makeita, joskus myös kitkeriä marjoja ja nähdä
ihastuttavia metsäkukkia sekä kuulla lintujen laulun heleimmillään.
Metsässä on pakko
luottaa luonnon merkkeihin ja suunnistettava auringon avulla.
Ihmisen on
eksyneenäkin vain luotettava, että maailmankaikkeus tietää oikean
suunnan ja opastaa, kun vain keskitymme sitä kuuntelemaan.
Voi olla, että
parhaat oppimme me saamme vain silloin, kun emme näe tietä
selvästi.
Ehkä silloin
unelmamme, se kaivattu määränpää alkaa puhua itsestään
selvemmin.
Ehkä sen arvo
punnitaankin vasta pimeydessä?
Kun löydän
jälleen tien, tiedän kenties selkeämmin, haluanko kulkea sitä
sittenkään pidemmälle?
Ehkä silloin
tiedän, että minulle on sittenkin olemassa parempi toinen tie?
Ikuinen
matkailija
viimeisiä
puuskuttavia vetoja
kohti huippua
ne vaikeimmat
vedot
ne
palkitsevimmat teot
jännitys
näkymästä
joka odottaa
ylhäällä
epävarmuus
siitä
osaako väsynyt
iloita
voiko saavutus
koskaan
olla matkaa
suurempaa?
se joka osaa
rakastaa
molempia
saa myös
eniten kokea
Ikuinen matkailija
osaa iloita saavutuksistaan. Hän ei silti koskaan ajattele
matkanteon loppuneen ja kaiken tulleen lopullisesti valmiiksi. Hän
on kuin lapsi, joka riemuitsee uusista taidoistaan ja kokemuksistaan,
mutta samalla hamuaa kohti seuraavaa etappia.
Lapsi haaveilee
saavuttavansa juuri tuon lelun, joka siintää näköpiirissä ja
tekee kaikkensa päästäkseen sen luo, joko ryömien tai kontaten.
Eräänä päivänä
hän kävelee sen luo, ottaa lelun pieniin käsiinsä, tutkii sitä
hetken ja kohta jatkaa taas matkaa, kohti uusia mielenkiintoisia
näkymiä.
Jokainen meistä
haluaa luoda jotain uutta. Sitä on myös unelma; uuden luomista.
Yksi suurimmista
luomisen ihmeistä on lapsen syntymä. Voisiko unelma, sen luominen,
kasvattaminen ja hoivaaminen olla tuon syntymisen ihmeen vertauskuva?
Voisiko unelma olla
ihmisen kaipuuta kokea syntymä ja uusi alku yhä uudelleen?
Jokainen ihmislapsi
on syntyessään ainutlaatuinen, mutta myös samanlainen muiden
kanssa.
Emme vielä tiedä,
mitä tuosta pienokaisesta tulee? Minkälainen on hänen elämänsä
kaari? Onko se lyhyt, kuin hento hengähdys, vai onko se pitkä ja
monivaiheinen huokauksien ja naurunryöpsäyksien täyttämä elämä.
Onko se täynnä
suuria, ihmeellisiä saavutuksia vai pieniä, ehkä näkymättömiäkin
kasvun askelmia?
Emme voi tietää,
me vain iloitsemme tuon ihmeellisen olennon olemassaolosta. Ruokimme,
rakastamme ja suojelemme häntä ja loput jätämme käsittämättömän
ja mystisen elämän viisauden varaan.
Emme voi myöskään
tietää, mitä unelmastamme tulee isona. Meidän täytyy vain
luottaa siihen ja tehdä parhaamme sen eteen.
Ala siis luomaan
omaa elämääsi ja omaa unelmaasi niinkuin vain sinä osaat.
Hyvä
luoja
Jospa loisin
itselleni
mieluisan
päivän
Ihan itse
rakentaisin
päätöksistä
hyvistä
valinnoista
syvistä
Sitä en
tiedä,
enkä valitse
mitä muut
päättävät
Itse vain
valitsen
ne tänään
parhaat
päätökset
Ja luojaksi
hyväksi
nousen minäkin
Kukaan muu ei voi
elää elämääsi sinun puolestasi. Et voi elää myöskään muiden
elämää, et edes lastesi elämää, vaikka joskus niin kovasti
haluaisitkin.
Et voi elää
myöskään muiden unelmia. Voit osallistua muiden unelmiin
kannustamalla, tukemalla ja iloitsemalla heidän kanssaan. Ja kuka
tietää, voit löytää sen kautta oman unelmasi.
Voit arvostaa
toisten ihmisten saavutuksia ja ottaa niistä esimerkkiä omalle
polullesi. Voit imeä uskoa muiden uskosta ja nähdä, että elämässä
voi käydä myös hyvin.
Voit ottaa oppia
muiden ihmisten vastoinkäymisistä. Voit alkaa ymmärtää, että
jokaisella on omat taakkansa kannettavanaan.
Tärkeintä on
avata silmät, nuo rakkauden silmät, jotta kykenee näkemään
oikein.
Jokainen aamu on
sinulle mahdollisuus tehdä joku asia toisin.
Voit jatkaa entisen
"kuvan" kohentelua, jos olet sen hyväksi havainnut. Voit
myös ottaa eteesi tyhjän paperin ja aloittaa kokonaan uuden kuvan
luomisen.
Paperi
saan puhtaan
paperin
aamiaislahjaksi
käteen
terävän kynän
piirtämisen
taitoa
ei kukaan ole
kysynyt
viivaa,
ympyröitä,
pisteitä ja
muutaman
huuto- ja
kysymysmerkin
saan
aikaiseksi
haaveilen
huomenna olen
oppinut
ja paperini
kulmassa
pilkistää
pieni sydänkin -
auringon
sylissä
Ei sinun tarvitse
piirtää heti täydellistä piirrosta, ei kukaan ole seppä
syntyessään. Riittää, kun piirrät jotain, josta lähteä
liikkeelle. Kysymysmerkki on hyvä alku.
On hyvä kysellä
itseltään monenlaisia kysymyksiä ja pysähtyä paperin äärelle
haaveilemaan vaikkapa auringosta.
Sinulla on kynä ja
valta käyttää sitä. Kuvasta tulee sen mukainen, mitä siihen
piirrät.
Joskus voi olla
terveellistä maalata mustalla hetken aikaa. Ole kuitenkin
varuillasi, ettet maalaa silloin vahingossa myös naapurin
ruusunpunaiselle paperille.
Meille on annettu
vapaus ja sen myötä valtava vastuu.
Unelmien tiellä ei
välttämättä ihan heti tule vastaan sitä valmiiksi hienoksi
pinnoitettua maantietä.
Et ehkä voi
huristella avoautollasi, tukka tuulessa hulmuten kohti suurta,
selkeää tavoitetta.
Todennäköisempää
on, että siellä tulee vastaan outoja risteyksiä ja pysähdyksiä.
Ja hiekkatie jolla ajat, onkin kuoppainen, kumpuileva ja mutkikas.
Kun lopulta luulet
päässeesi perille, tajuatkin että matkanteko on sittenkin kesken.
Määränpäästä
lähteekin uusia teitä kohti uusia, kiinnostavia määränpäitä.
Ehkä jossain vaiheessa et enää lähdekään eteenpäin.
Ehkä olet
saavuttanut kaiken mitä halusit ja tyydyt elettävään hetkeen.
Ehkä lepäät
hetken ja jatkat myöhemmin. Viisautta on unelmoida.
Suurinta viisautta
on kyetä nauttimaan jokaisesta valmiista elämämme hetkestä.
Sillä valmista on
vain nyt, tämä yksi elettävä hetki.
Aina
valmiita
Keskeneräisiä
elämänpolkuja
keskeneräisissä
ihmisissä
Kaikki kesken
mutta silti
valmiita
olemaan
tässä
hetkessä
Valmiita
kasvamaan
tulematta
koskaan
valmiiksi
Olkaamme kuin
lapsia, aina valmiita kasvamaan. Iloitaan valmiista hetkistä
tulematta itse koskaan valmiiksi.
Pysytään
uteliaana aina uusille ihanille unelmille ja hypätään rohkeasti
unelman junan jännittävään kyytiin sen viheltäessä.
Tavoitellaan kuuta,
poimitaan kirkkaimmat tähdet omiksemme. Annetaan auringon ohjata ja
lämmittää matkallamme. Tanssitaan varjojemme kanssa
auringonlaskussa.
Annetaan unelmien
vinhalle tuulelle mahdollisuus.
Vastatuuleen on
hyvä nojata ja levätä. Myötätuulessa on hyvä pitää hatuista
tiukasti kiinni, mutta missään nimessä silloin ei pidä
jarrutella.
Astu unelmien
kirkkaalle kuunsillalle nyt. Ei huomenna, ei eilen. Nyt ja vain nyt.
Unelmien
sillalla
Kuunsillalla
keikkuen
aaltojen yllä
seikkailen
Toiveiden
valokannella
ihmeisiin
kykenen
Merenneidot
kanssaan
tanssiin
saattaen
Ahti
palvelukseeni astuu
Haaveiden
haltijattarille
maljoja
kilistelen
Unelmistani
juovun
